
Ei ole taaskaan ollut mitään kirjoittamisen arvoista joten en ole taaskaan vaivautunut tulemaan tänne enkä ylipäätään koneelle lainkaan kolmeen päivään.
Lauantaina heräsin joskus yhden maissa ja menin katsomaan tv:tä.. katsoin sitä yhteensä jopa yhdeksän tuntia, toisaalta se oli ihanaa, kerrankin kukaan ei kaipaa, on hiljaista eikä tarvinnut meikata tai lähteä minnekkään. Siinä välillä kyllä jouduin syömään.. aika useaan otteeseen ja LIIKAA.
Sunnuntaina katsoin taas joku neljä tuntia tv:tä, kunnes äiti pyysi kauppaan mukaan.. ostettiin ihan järkyttävä määrä mikro pizzoja, kananugetteja, ranskalaisia, JÄÄTELÖÄ ym.ym. sen takia sunnuntaikaan ei ollut mikään hyvä päivä, olihan illalla harkat, mutta ei nekään pelastanut mua kauheilta kalori määriltä..
Maanantaina itsekuri löytyi!! Heräsin taas hyvin myöhään, mutta kerkesin juuri ja juuri äidin kyytiin.. osa vaatteistakin oli vielä pukematta. Olin koululla ja jo puoli kahdeksan aah taas sitä kylmyyttä 30 pitkää minuuttia -.- päivä meni ihan hyvin ja söin koulussa vain n. 1dl salaattia, mikä ei kyllä auttanut yhtään jaksamaan liikuntatunnin juoksu testissä. Se nimittäin meni huonommin kuin viime vuonna, mua heikotti ja oksetti. Mutta sain sentään juostua 800 metriä. Koulu loppui ja menin E:n kanssa samaa matkaa kaupalle.. meinasin sortua karkkihyllyn sokerista tursuaviin pusseihin, mutta ostin vain pepsi maxia. Sitten me erottiin, minä lähdin bussipysäkille ja E meni kotiin. Mulla on nykyään siis joka maanantai Nupo käynti.
Olin sitten siellä ja keskusteltiin tällä kertaa mun perfektionismisuudesta tai mikä onkaan ja tietysti käynnin jälkeen äiti yritti udella kaikkea, mutta kun se ei v**** voi ymmärtää etten halua puhuu sille kaikesta.. selitin silti jotain kun en autosta olisi oikein pakoonkaan päässyt. Menin suoraan E:lle koska en jaksanut katsella äitiä. Meillä oli hauskaa, lähdin kotiin päin vasta kymmenen aikaa kunnes se tapahtui.. siis että O jätti mut. Mä murruin täysin ja lyyhistyin hankeen, mutten itkenyt. Mä en vaan osaa enää itkeä. Silti se tuntui niin kauhealta, mä en oikeesti tiiä mitä mä teen ilman sitä, mutta tavallaan O ei ole edes mun arvonen, sehän jätti mut tekstarilla.. säälittävää.. mutta en halua ajatella enää yhtään koko asiaa.
Tänään sitten aamulla heräsin niin vittuuntuneena kun vain ikinä voin olla, voisin vaikka vannoa, että jos joku olisi vähänkin vikissyt mulle jotain, niin se olis saanut turpaansa. Tänään söin koulussa ehkä jotain puolidesiä kalakeittoa, tomaatin ja yhden leivän ilman voita. Huonommin kuin eilen, mutta silti ihan hyvin. Kotiin tultua menin heti nukkumaan, mua väsytti taas niin älyttömästi. Mulla on oikeesti jotain univaikeuksia, vaikka nukkus edellisen yön hyvin niin silti olen aina niin väsynyt seuraavana päivänä. Toisaalta O:on takia mulla on ollut koko ajan heikko olo silleen että juuri jaksaa käden edes vaakatasoon (esim.) nostaa. Mutta, asiaan.. nukuin 1½ tuntia ja sitten oli pakko syödä päärynä koska isäpuoli vikisi jotain että syö nyt jotain kun sulla kerran harkatkin on. Harkoissa sitten kulutin suurin piirtein kaiken tänään syömäni, mutta kun tulin kotiin yllätyksekseni meillä oli vieraita.. söin sitten 3 leipää äidin valvovan silmän alla, sitten se vielä sanos että siellä on sitä ruokaakin vielä.. siispä söin vielä 1dl riisiä ja saman verran tofua.
Iltapaino oli silti ihan okei joten täälläkin sen uskaltaa ilmoittaa eli 51.5 kg.
Nyt pitäs vielä uskontoa ja Englantia lukea, eikä millään jaksaisi.. tehdä yhtikäs mitään.
EDIT: Tajusin hetki sitten, että mä kirjoitan tosi sekavaa tekstiä ja nyt pyydän anteeksi sitä. En vaan voi sille mitään että kärsin koko ajan univajeesta ja tässä vuoden muötä on tullut myös pienehköjä muistivaikeuksia, ei sellaisia suuria, mutta esimerkiksi kirjoittaessa saatan unohtaa mitä hetki sitten kirjoitin enkä jaksa lukea joten tulos on yhtä puuromössöä.
Nyt ei väsytä ja on tylsää, en ole edes avannut englannin tai uskonnon kirjaa.. ajattelin kertoa tähän kilometrin mittaiseen postaukseen vielä harrastuksistani kun joku pyysi (:
Siispä:
Voimistelen neljä kertaa viikossa, se on minulle elämä vaikka en kuulukkaan joukkueemme parhaimmistoon. Ensi kesänä menen ehkä johonkin leirille, ja osallistun valvontaan ym. toimintaan siellä. Saatan myös parin vuoden sisällä valmistua ohjaajaksi jos motivaatio ja into riittää.
Soitan pianoa, siitäkään en enää osaa luopua vaikka se joskus käy mielessä, sillä olen laiska soittamaan läksyjä, mitkä kyllä sitten aina kerran viikossa olevalla tunnilla osaan jo jotenkin. Pianossa aijon edistyä pyrkimällä nyt keväällä parempaan opetukseen missä on myös teoreettinen puoli(:
Uusin harrastus on kuntonyrkkeily joka on kerran viikossa. Käyn siellä E:n kanssa, koska hänellä ei ole harrastusta. Se tosin itseni osalta on enemmänkin palauttava ja aggressioiden purkuun toimiva harrastus sillä se ei ole missään määrin minun kunnolleni rankka, koska ryhmä on pieni (8 jäsentä) ja 5 on jotain yli 40-vuotiaita. Ohjaaja on tosin kyllä nuori.
Vanhat harrastukset:
VPK -siellä oli hauskaa, mutta aika ja jaksaminen ei riittänyt.
Jooga -oli mielenkiintoista ja mukavaa kun oma isä ohjasi,
mutta tunnit oli samana päivänä kun toiset harkat niin jaksaminen ei todellakaan riittänyt):
.jpg)